Syyllinen
Seisot keskellä niittyä
kuin olisit valaistuksen
nähnyt. Veitsi kädessäsi
virne kasvoillasi
katsot minua hymyillen.
Verta vaatteissasi.
Tunnen kouraisun
sisälläni.
Mikä sai sinut tämän
tekemään? Luulin
sinut tunnen.
Ruumiit ympärilläsi
kauhuun kivettyneet
kasvot. Edelleen katsot
minua hymyillen,
verta tippuu maahan
vaatteistasi.
Luuletko, mikään teko
voi sinut armahtaa?
Luuletko,
veret pestyä yltäsi saa?
Olet syyllinen
nyt ja aina, ei viaton hymy
kauas kanna.
Edelleen hymyilet
etkö ymmärrä,
mitä teit.
Niittyä ei saa puhtaaksi.
Se on jo nähnyt kuoleman.
No, oli kyllä liian synkkä minun makuuni....
VastaaPoistaOk :) ei ihme, kyseessä lienee synkin runo, mikä mun kirjotuksista löytyy.
VastaaPoistaHurja. Mutta se tulee, mikä tulee :)
VastaaPoistaTotta, harvoin pääsee itse valitsemaan, et millainen runo tulee :) vaikka alussa olisikin jonkinlainen ajatus, niin yleensä lopputulos osaa yllättää. Tässä on yhdistelmä tv-mainoksesta ja yhdestä unestani :D
VastaaPoista