Kadonneet asiat

Syyskuun alkaessa näytti siltä, kuin viisivuotias olisi päässyt tuhrimaan kalenterini. Merkintöjä, viivoja, nuolia ja suttuisia yliviivauksia siellä täällä; tee sitä, tee tuota ja muista tämä. Nyt lokakuuta vilkuillessani kalenteri näyttää oudon…tyhjältä. Pitäisikö asialle tehdä jotain?

No jaa, tekemisenpuutetta ei ole, vaikka en ole vielä lyönyt kaikkia suunnitelmiani lukkoon. Hyvä uutinen on, että jonkinlainen avustajansijaisuus on tiedossa, mutta työpäivien määrästä en vielä tiedä. Odotan innolla alkavia työtehtäviä, kaipaan jo todella jotain vaihtelua.

Joskus asiat joita emme osaa odottaa ovat juuri niitä, jotka varmimmin tapahtuvat. Pari päivää aikaisemmin yritin epätoivoisesti ladata koneelta tiedostoja, mutta en onnistunut. Kokeilin moneen kertaan tavalla, jonka olisi pitänyt tuottaa tulosta, mutta valmiita latauksia ei sitten löytynyt mistään. Edes ulkopuolisen asiantuntija-apu ei tuottanut tulosta. Siinä vaiheessa aloin todella suuttua.

Tänä aamuna löysin yllättäen tiedostot – aivan eri paikasta kuin missä niiden olisi pitänyt olla. No, loppu hyvin kaikki hyvin, tiedostot olivat kunnossa ja sain kaiken tarvitsemani. Eikös joku viisas kerran sanonut, että etsi sieltä, missä tavarasi eivät voi olla. Sillä tavalla ne yleensä löytyvät. Sääli vain, että minulla on joukko muitakin asioita, joiden pitäisi löytyä… 

Tiedostojen lisäksi olen viime päivien aikana löytänyt uudelleen itseluottamukseni. Toisinaan pelko ja epävarmuus aiheuttavat kierteen, josta ei pääse millään eroon. Tällaisina hetkinä on vaikeaa luottaa omiin kykyihinsä. Jalat eivät yllättäen kanna silloin kuin pitäisi ja ongelmat tuntuvat vyöryvän niskaan. Sellaisina päivinä on hyvä hengähtää hetki ja vilkuilla taakseen asioita, jotka on jo saanut saavutettua.

Jos sieltä vaikka löytyisi samalla muutama hukkunut asia.