Kenties se on iästä tai jostain muusta seikasta johtuva piirre, mutta aika on melko kiehtova käsite. Monesti vanhoilla ihmisillä on tapana muistella omaa nuoruuttaan, kun taas lapset valittavat sitä, kuinka hitaasti aika voi kulua. Sitten me välimaastossa…kauhistelemme sitä, kuinka nopeasti aika voi mennä.
”Vastahan me nähtiin…” ”Eeeei, siitä on jo kaksi viikkoa.” Kuulostaako tutulta? Yllättäen kalenteria vilkaistessaan huomaa, että elokuu on muuttumassa syyskuuksi. Siitä tulikin mieleeni, ensi viikolla on syyskuun viimeinen viikko. Aika osaa tuudittaa ihmisen pelottavaan transsiin, josta jossain vaiheessa hätkähtää hereille. Eihän minulla vielä ole mitään kiirettä, ehtiihän sen ja sen ja sen ja senkin homman tehdä myöhemmin. Ei mikään ihme, että useat kärsivät stressistä. Suunnattoman työurakan jääminen viimetinkaan veisi hermot keneltä tahansa.
Toisinaan on mukavaa, kun aika lentää. Moni varmasti odottaa edessä häämöttävää syyslomaa. Jokainen viettää sen tavallaan, toisilla on lentolippu takataskussa, jolla pääsee mahdollisimman kauas arjen kiireestä, kun taas toiset valitsevat kotimaan. Onkohan kuinka moni menossa Lappiin syyslomalla? Sääli, että ruska ehti mennä menojaan etuajassa. Tiedättekö, en ole koskaan käynyt Lapissa, mutta se olisi kyllä kiinnostava vierailukohde. Yksi ystäväni kävi siellä, hän oli eniten huumaantunut koskemattomista hangista, puhtaasta lumesta sekä raikkaasta, puhtaasta ilmasta. Raitis ulkoilma sai kuulemma siellä aivan uudet mittasuhteet.
Toiset meistä pysyttelevät luultavasti syyslomalla kotinurkissa, itse taidan kuulua tähän sektoriin. Tietenkin on myös niitä, joilla ei ole syyslomaa ollenkaan. Oma syyslomani kuluu osittain työskennellen. En ole kuitenkaan katkera; enää 91 päivää jouluaattoon! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti