Väsymyksen syksy

Mitä muistatte tästä syksystä? Minulla tulevat ensimmäisenä mieleen vesisateet, pimeä, harmaa ilma sekä väsymys. Väsymys joka kolottaa jalkoja ja selkää. Iho kalpeana, silmät verillä, kädet rakoilla. Niin, sitä se syksy on. Tai voisi olla. Minusta se on paljon enemmänkin.

Syksyllä on ihanaa katsoa kuinka lehdet vaihtavat väriään. Itse olen jouluihminen ja rakastan talvea, joten syksy on minulle myös talven odotusta. Kyllä räntäsäätkin kestää, kun tietää, että on jotain hyvää odotettavissa. Syksyn pimeinä hetkinä rapsutan koiraani, joka juoksee pölmistyneenä jokaisen putoavan lehden perässä ja katsoo maailmaa silmät pyöreinä kuin pikkulapsi.

Syksyn pimeimpinä aikoina täytyy kuunnella lempimusiikkia ja lukea mielikirjoja. Eräällä tutullani on tapana sanoa: ”Kyllä kaamoksen aikana saa olla kaamosmasennusta. Ei se ole asia joka täytyisi kieltää ihmisiltä.” Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Toisinaan on hyvä olla masentunut ja allapäin, kunhan muistaa merkitä itselleen reitin, jota osaa seurata myöhemmin takaisin. Kun itkut on itketty, on aika jatkaa eteenpäin.

Syksyllä kävelylenkit tuntuvat ihanilta. Itse kävelen vuoden ympäri, joten olen huomannut selviä eroja vuodenaikojen lenkeissä. Keväällä on toisinaan hyvin märkää ja sulanutta lunta tulee paljon sisään. Kesällä puolestaan on joinain päivinä liian kuuma kävellä. Syksyllä on usein miellyttävä tuulenvire, mutta toisinaan lämpöä kesän jäljiltä. Talvisin ei tule liian kuuma, eikä kylmä, jos on pukeutunut riittävän hyvin, mutta lumessa kahlaaminen ja jäässä liukastelu vievät välillä hermot.

Tulen nopeasti hyvälle tuulelle liikkumalla. Asiat, jotka ovat painaneet mieltä, ovat pian unohdettuja ja kaukaisessa menneisyydessä. Liikunta on myös mainio tapa purkaa kiukkua. Eilen sain tästä taas muistutuksen kun taistelin blogini kanssa. Kaaoksen keskellä puhkuin kiukkua ja pettymystä, sillä koneen kanssa taistelu oli vienyt minulta aikaa. No, pienen liikuntasession jälkeen olin löytänyt uudelleen sisäisen tasapainotilani ja tsadaa, tässähän tämä blogi on, edelleen pystyssä.

Oma asennoituminen merkitsee paljon niin tietotekniikassa kuin vuodenajoissa. Kannattaa siis ympäristön muuttamisen sijaan muuttaa ensin omia näkemyksiä ja vasta sitten ulottaa asiaa ympärilleen. Vaikenen tämän päivän osalta, uusi ihana kävelylenkki odottaa…