Näin syysiltojen pimentyessä mikään ei ole niin ihanaa kuin kävelylenkit myöhään illalla. Eilen varsinkin ihana kuutamo valaisi tietäni ja taskulampun patterit säilyivät ainakin jonkin matkaa.
Autoilijana olen huomannut, että valitettavan harvat jalankulkijat ottavat autoilijoita huomioon mitä tulee pimeään. Jalankulkijoilla on yksi naurettava heijastin, useimmilla ei sitäkään ja vaatteet ovat mustat. Monet elävät siinä harhaluulossa, että katulamppujen alla näkyy hyvin… PÄINVASTOIN.
Jalankulkijoiden ja autoilijoiden välillä tuntuu vallitsevan jatkuva vihasuhde. Autoilijan on aivan pakko hurauttaa suojatien yli ennen jalankulkijaa kun taas jalankulkijan on aivan pakko kiitää tien yli (paikassa jossa ei ole suojatietä) niin, että auto joutuu hidastamaan vauhtiaan.
Autoissa on myös toinen asia, missä on reilusti parannettavaa. Autot väistävät jalankulkijat usein niin täpärästi, että itsekin olen meinannut kaatua kumoon kuin keihäs. Lisäksi asia, joka sanan todellisessa merkityksessä sokaisi minut eilen.
Olin liikkeellä tosiaan niin myöhään, että eteensä tuskin näki. Onneksi mukanani oli hyvä taskulamppu ja suojaliivi. Kannattaa hankkia sellainen, näin auto näkee liikkujan jo pitkän matkan päästä. Autoilijoille muistutetaan siitä, kuinka tärkeää on laittaa lyhyet kohdatessa toisen auton. Tämä on päivänselvää ja helppo muistaa. Vaikuttaa kuitenkin olevan toivottoman vaikeaa tehdä samaa jalankulkijan kohdalla. Miksi? Ihan yhtä törkeää on sokaista jalankulkija kuin autoilijakin.
Jalankulkija ei toki aiheuta niin paljon vahinkoa kuin sokaistunut kuljettaja, mutta ei tunnu kovin mukavalta nähdä valopisteitä pimeässä pitkään autojen jo kadottua ja huojua jotenkin eteenpäin.
Eli siis, ehkä pitäisi parantaa jalankulkijoiden ja autoilijoiden yhteiseloa. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti